Tapauksessa ostaja ja myyjä olivat eri mieltä asunnon sisäilmaoireisiin viittaavista havainnoista sekä siitä, oliko ilmanvaihdon huolto tehty asianmukaisesti ennen kauppaa. Meidät pyydettiin mukaan, koska osapuolten viestintä oli kiristynyt ja aikataulut painoivat muun arjen, kuten matkasuunnitelmien ja terveysasioiden, rinnalla. Tavoitteena oli löytää sovinnollinen ratkaisu ilman pitkää riitelyä.
Mitä sovittelussa käytännössä tehdään: rajataan riidan kohde, sovitaan pelisäännöt ja kerätään samaan pöytään olennainen aineisto. Kiinteistökaupassa tämä tarkoittaa tyypillisesti kauppakirjaa, kuntotarkastusraporttia, mahdollisia huoltopäiväkirjoja ja viestiketjuja. Operaattorina varmistamme, että dokumentit ovat ajantasaisia ja että molemmat ymmärtävät, mihin väitteet perustuvat.
Miksi tällainen tapaus päätyy sovitteluun: tuomioistuinprosessi on usein hidas ja kallis, ja osapuolten arki kärsii. Lisäksi sisäilma- ja vesivahinkokysymykset ovat usein teknisesti monimutkaisia ja tulkinnanvaraisia. Sovittelu voi auttaa keskittymään siihen, miten vahinko tai puute korjataan ja miten kustannukset jaetaan, sen sijaan että kiistellään vain syyllisyydestä.
Tässä tapauksessa ilmanvaihdon huollon osalta havaittiin, että suodattimien vaihtoväleistä oli epäselvyyttä ja mittausarvoja puuttui. Samalla nousi esiin kylpyhuoneremontin yhteydessä tehtyjä läpivientejä, joilla saattoi olla vaikutusta kosteudenhallintaan. Sovittelun alkuvaiheessa pyysimme teknisen selvennyksen siitä, mitä oli tehty, milloin ja kenen toimesta.
How-vaiheessa laadimme aikajanan ja jaoimme asiat kolmeen koriin: faktat, oletukset ja ratkaistavat kysymykset. Rakennuslupien ja määräysten näkökulmasta tarkistettiin, oliko remonttitoimille tarvittu lupa tai valvontadokumentteja, ja löytyikö niistä poikkeamia. Tämä ei ollut syyllisten etsintää, vaan riskien ja vastuiden rajaamista mahdollisimman läpinäkyvästi.
Vesivahingon ennaltaehkäisy otettiin osaksi ratkaisua, koska osapuolet halusivat varmuutta jatkoon. Sovittiin kuntokartoituksesta, jossa tarkastettiin märkätilojen tiiveys, lattiakaivojen kunto ja mahdolliset vuotoreitit, sekä määriteltiin seuranta-aikataulu. Kun ehkäisevät toimet kirjattiin, jännite laski ja keskustelu siirtyi konkreettisiin toimenpiteisiin.
Koska ostajalla oli terveyshuolia, käsittelimme potilaan oikeuksia Suomessa vain yleisellä tasolla: miten oireisiin liittyvää hoitoon hakeutumista ja asiakirjojen saamista voi edistää ilman, että niitä käytetään väärin riidassa. Korostimme, että terveystiedot ovat arkaluonteisia ja niiden jakaminen sovittelussa on vapaaehtoista ja rajattava tarpeelliseen. Sovitteluratkaisu rakennettiin siten, ettei se edellyttänyt diagnooseja, vaan tukeutui rakennustekniseen näyttöön.
Kustannusten osalta vertailimme vaihtoehtoja: korjaus, hinnanalennus, kaupan purun osaratkaisut tai yhdistelmä, sekä se, miten terveyspalvelujen vertailu ja mahdolliset selvittelykulut huomioidaan kohtuullisesti. Operaattorina pyysimme molemmilta realistiset arviot korjaustöiden laajuudesta ja siitä, mitä riskejä viivästyminen aiheuttaa. Näin päästiin summiin, jotka olivat perusteltavissa ja ennakoitavissa.
Lisäulottuvuutena kohteeseen suunniteltiin aurinkopaneeleja, joten sovimme, miten energiatehokkuusparannukset dokumentoidaan riidasta erillisenä. Aurinkopaneelien hankintaopas -tyyppiset tarkistuslistat auttoivat varmistamaan, että mitoitus, katto- ja sähkötyöt sekä mahdolliset ilmoitukset tehdään oikein. Tämä vähensi pelkoa siitä, että uusi investointi sekoittuu keskeneräiseen vastuukysymykseen.
Koska toinen osapuoli matkusti usein, huomioimme matkasuunnittelun turvallisesti ja matkavakuutuksen perusteet aikataulutuksessa ja yhteydenpidossa. Sovimme etätapaamiset, määräajat ja sen, mitä asiakirjoja voi toimittaa suojatusti matkan aikana. Lopputuloksena syntyi kirjallinen sovintosopimus, jossa määriteltiin korjaustoimet, kustannusten jako, aikataulu ja menettely, jos ilmenee uutta selvitystä.